Maalla on mukavaa

Eilen tultiin viikonlopuksi mökille, pitkästä aikaa. Koirat pääs autosta suoraan irti eivätkä oo olleet hihnassa kun vaan illalla pimeällä kun haettiin posti tienvierestä postilaatikosta. Onneksi oli heijastinliivit kaikilla päällä, myös meillä ihmisillä koska autohan sieltä tietä huristeli kohti. Voisinko sanoa siis että heijastimet pelasti jälleen kerran monen henget.
Kävin tänään naapurin pelloilla koiria juoksuttaa, ei niitä varmaan haitannut jos lainasin koirille liikkumatilaa :D Ainakin koirilla oli kivaa jos ei muuta. Tuli napattua monta sataa kuvaa tänään, tai no, ainakin sen 450 joista vain osa oli nettiin laitettavia.

Siskon miehen kaveri ja hänen tyttöystävänsä koiran kera tulivat eilen ja lähtivät tänään. Nuo pääsivät tutustumaan 12v suomenlappari urokseen. Rudo kun sen ekaa kertaa näki omalla reviirillään, oli jo syöksymässä kimppuun, pidin varmuuden vuoksi valjaista kiinni kunnes päästiin lähemmäs. Mulle siis kerrottiin vastan eilen ennen kun lähdettiin mökille ajamaan, että sinne tulee joku koira. Mulla ei ollut tietoa minkä rotuinen, ikäinen, luonteinen se koira on ja aluksihan se jännitti mutta jännitys osoittautu turhaksi. Päästin valjaista irti ja siitä lähtien kaikki sujui hyvin. Kyllähän Rudo sitä vältteli mutta ei kovistellut sille. Riesa olikin jo leikittämässä pappavanhusta heti ensimmäisenä iltana. Jos en olisi tiennyt koiran ikää niin olisin voinut veikata koiran olevan 6v, ei yhtään harmaantunut ja reipas vanhus. Harmittaa kun en ottanut siitä yhden yhtä kuvaa. Joskus toiste sitten.

Valppaana...

ja vahtivana ahvenena

Kakrun tassuja papeli

Teurastus

Olipa kerran talvinen lenkki

Lunta tälle päivälle luvattiin, sitähän tuli joo, mutta hyvinhyvin vähän, eikä sekään vähä jäänyt maahan. Lenkillä ollessa maa oli mutavelliä ja hiekkakenttäkin liejua. Kaipaan kunnon hankia, pysyis koiratkin puhtaampina.

Mutta joo, kävin koirien kanssa erikseen lenkillä, pistin Rudolla uuden liinan perään. Perjaatteessa se olis ollu sillä lenkillä turha mutta ompahan oma mieli rauhallisempi kun jotain roikkuu perässä josta napata tarpeen tullessa kiinni. Rudo yllätti ja käyttäytyi oikein hienosti. Tuli yllättäviä kohtaamisia vieraiden koirien kanssa. Välimatkaa oli kuitenkin mutta joka tapauksessa. Kattelihan se kiintoisasti jonkin matkan päässä olevaa haukkuvaa koiraa mutta se ei siltikään tehnyt sitä mitä olisi saattanut tehdä, eli juosta *uhkaa* kohti haukkuen pää punaisena. Olen oikein tyytyväinen tämän päivän lenkkiin. Ja käytiin lopussa koiriksessakin, pienten puolella jossa oli vajaa vuotias parsonipoika. Hieman toinen jänskätti Rudoa mutta kyllä ne siitä lähtivät painimaan ja juoksemaan.
Yhdessä asiassa tänään myös yllätyin, puistoista pois lähtiessämme, Rudon ollessa hihnassa, tuli Rudolle ei niin tuttu nuori uros haistelemaan lähelle. Ja tuo oli hiljaa, eikä meinannut syödä sitä! Tulee aina vaan parempi fiilis kun tulee onnistumisia! Vaikeuksien kautta voittoon.

Liejuinen hiekkakenttä ei poikaa hidastanut



Kaunis talvinen Helsinki

Riesalle en ottanut liinaa mukaan. Se kun ei ole sellaista tyyppiä että juoksisi uhkaavan tekijän naamalle huutamaan. Saatika menisi vieraiden ihmisten tai koirien luo.

Pientä kuuroutta kakrulla havaittavissa mutta eikös se ole aika normaalia tuossa iässä. Tuleehan se jo tämän kuun lopulla 9kk. Lenkki meni oikein mukavasti ajoittaisesta kuuroudesta huolimatta. Kipaistiin myöskin puistossa jossa oli Riesalle oikein mieluista seuraa, sekosi totaalisesti! Joka kerta kun näkee ne 5 tuttua koiraa. Ai että sitä vikinää ja vinkunaa, pylly heiluu niin että meinaa irrota, mielistelee ja loikkii. Ja tuopa ei ihan heti rauhoitukkaan siinä mielentilassa.  

Palloakin jopa muutaman kerran toi

Heijastintesti läpäisty

Tekstit menevät miten sattuu kun laitoin tähän kuvia, enkä saa asiaa korjattua. Tai edes jaksa alkaa tappelemaan sen asian kanssa.

Synttärisankari!

Mun eka elämäni hauva täytti tänään 2v! <3

Näinä kahtena vuotena on tapahtunut yhtä sun toista. Olen oppinut paljon ja vielä on paljon opittavaa, Rudo toimii opettajana. Ollaan edistytty ja menty myös kuperkeikkaa.

Yhdessä vaiheessa irti olo oli aika hyvin mallillaan, ei välittänyt muista koirista, ei ihmisistä, pysty pitää melkein missä vaan irti, (paitsi citykanin/rusakon nähdessään pinkaisee perään eikä huudot auta) Mutta se kiva ei kauaa kestänyt. Tuopa keksi tosi kivan tavan... Ihmisille huutamisen, irti ollessaan juoksee vieraan ihmisen naaman eteen ja huutaa, se alkoi tuosta noin vaan, ja tekee sitä edelleen aina välillä. Jossain vaiheessa rauhoittui taas ja irtiolo sujui paremmin. Tapa on tullut taas esille. Mutta koitan ajatella positiivisesti, ollaan ennenkin selvitty siitä ja tullaan selviämään.  Treeniätreeniä! Ostin juuri uuden liinan, pidemmän vanhan tilalle, 30m luulis riittävän.


Remmirähjäys on yleensä vain hetkittäistä. Tuolla on kausia jolloin ei räyhää, saattaa mennä pitkään että ohitukset onnistuu hyvin, joskus menisi jopa irti ohi vieraan koiran. Mutta tuon koiran aivoituksista ei aina ota selvää. Rähjäys saattaa iskeä yhtäkkiä, ennen kun ees tajuan mitään. Tehty on töitä taas ja tulokset bäkyvät. Eilen ohiteltiin muita koiria, yhdenkin koiran jolle tuo on yleensä aina huutanut, mutta eilenpä mentiin niin hienosti ohi ilman mitään ärinöitä. Kahden koiran kanssa ohittamiset on edelleen vähän säätämistä, mutta senkin oppii vaan toistamisella. Edelleenkään ei siedä vieraita koiria ihollaan hihnassa ollessaan, eikä sen edes tarvitse.


Pojalle on kasvanut itsevarmuutta, se näkyy kyllä koiriksessa selvimmin. Ennen Rudo oli se joka alistui ekana, oli se toinen koira sitte millainen tahansa. Mutta nykyään on asiat ihan erilailla. Jos tuo huomaa että toinen on selvästi arempi, niin koittaa niskan päälle, se ei onneksi ole sellaista että koko puistoilun ajan niin tekisi, vaan lopettaa sen hyvin pian. Suuremman egon omaava uros tai narttu saa tuon matelemaan.

Elämässä tulee ylä ja alamäkiä, niitä ei voi estää. Niiden kanssa oppii elämään.

 

 

 

 

 

Vihdoin takaisin!

Oli pientä hässäkkää tässä näiden blogien kanssa. Koitin yks päivä kirjautua tänne mutta ei päästänyt, koitin vaikka millä keinoilla. Pistin sitten palautetta asiasta ja äsken luulin kirjautuvani uuteen blogiin mutta hämmästys oli suuri kun pääsin takaisin näihin. Jes! Mutta ei siitä sen enempää.

Mökkiviikonloppu

Vierähtipä nopeasti viikonloppu, oltiin mökkeilemässä. Koirat nautti täysin rinnoin, Rudo veti perinteiset mökkihepulit ympäri isoa nurmikkopihaa :) Riesan toinen kerta, oli jo niin tottuneesti! Hienosti pysyi tontilla eikä lähtenyt haahuilemaan naapurin puolelle, mua aluksi epäilytti että oppiiko tuo tontin rajat vai saako naapurit siitä riesan.

Ostin noille sian rintarustoja ja hirvenluita mökkiherkuiksi, saivat etsiä niitä pitkin tonttia, ja kyllä sitten olivat tosi tyytyväisiä kun löysivät herkut! Voisi kyllä täällä Helsingissäkin alkaa lenkillä piilottelemaan niille ruokaa jotta saavat tehdä töitä sen eteen.

Lauantaina käytii mätseilemässä Riesan kanssa, saatiin Tuulista ja hänen koiristaan seuraa, ilman en olisi päässyt mätsäriinkään, kiitos kyydistä ja seurasta!
Olin ilmoittamassa tuota isoihin pentuihin, siinä sitten pähkäilivät että eikös se mene siinä vaiheessa monirotuisin koska on sekarotuinen, no siihen sitten mentiin. Huimat neljä osallistujaa siinä ryhmässä, toinen 5kk pentu, husky mix ja joku pk collie mix. Kaikki neljä pyysivät kehään samaan aikaan, koska niin vähän osallistujia. No eipä se haitannut. Riesan keskittyminen ei oikein ollut parhainta, ei meinannut millään jaksaa olla paikallaan, siirtyili kokoajan, ei antanut aluksi tuomarin katsoa hampaita. Mutta liikkui kuitenkin hyvin. Oltiin kuitenkin neljästä kakkosina.



Malttoi hetken olla paikallaan

Tästä puuttuu kaksi lelua ja herkut.
 

Unohtamatta kaneja! Perus ruohon mässytystä :) Ihanaa nähdä miten ne nauttii ulkoilusta, kun ei ollut edes kylmät ilmat.

Heinäkasassa hengailemassa

 

Syksy on tullut, sain napattua koirista edes vähän enemmän syksysempiä kuvia, ei mitään kummempiä, leikin vanhemmalla putkella, Sigma 18-125millisellä.

 

Olihan sieltä edes yksi kuva Ruppanastakin :3
 

 

 

 

Pitkästä aikaa

Olen unohtanut blogin kokonaan, ja sen kyllä moni on varmaan huomannut itsekkin. En vain kertakaikkiaan ole jaksanut päivitellä, ja aina kun olisi ollut sopiva sauma  niin tekstiä ei sitten tule yhtään.

Mutta joo, mun lauma kasvoi 7.7. uudella tulokkaalla, Riesa astui taloon enkä ole katunut tuon kauhukakaran hommaamista.

Kerronpa vähän Riesan taustaa.

Olin jo pitkään haaveillut toisesta koirasta, Rudolle kaveria. Aloin sitten etsiskelemään netistä ilmoituksia ja aika moneen pistinkin kyselyä, suurin osa jätti kuitenkin vastaamatta, liekö ne pennut sitten menneet tai jotain. Mutta kuitenkin, kävin aina välillä katsomassa ilmoitusta missä oli lörppäkorvainen pentu, vaaleanruskea, valkoisilla merkeillä. Jostain syytä tuo ilmoitus jäi mieleeni mutta silti jatkoin etsimistä. Mulle sitten pari kaveria linkkasi tuon samaisen ilmoituksen  ja päätin sitten ottaa yhteyttä myyjään. Myyjä vastasi heti puhelimeen, virolaisella aksentilla, eipä se mua haitannut silloin koska ei ihmistä voi tuomita siitä millä kielellä puhuu jne. Kyselin pennusta ja myyjä vastaili vakuuttavasti, pentu kuulosti oikein kivalta, mulle sopivalta.
Sovittiin aika että menen pentua katsomaan. Paikanpäällä kaikki vaikutti olevan kunnossa, asunto oli siisti, pentu hyvin reipas, ei mitään mikä olisi ollut huonosti.
 Kakru lähtikin sitten mukaan, rakastuin siihen täysin. Automatkakin meni hienosti pentu sylissä, pusutteli kovasti ja yhtään aristellut uusia ihmisiä.
Kun oltiin perillä, Rudo otti kakrun samantien avosylin vastaan! Eipä Riesakaan haitannut tutustua uuteen karvakorvaan. Samantien juoksi Riesa painimaan Rudon kanssa. Eihän tuo isopässi eka tajunnut että mikä se on, onko se koira ollenkaan, vaivaiset 2,6kg painoi pienoinen. Siitä lähtien on nuo koiruudet olleet kuin parhaimmat ystävykset. Mikään ei niitä erota, Rudo on ollut suojeleva isoveikka. Heti ensimmäisillä yhteisillä lenkeillä, Riesa leikki Rudon kanssa, kuin olisivat olleet aina yhdessä.


Odotushuoneessa odottamassa lääkäriin pääsyä siskoni sylissä.

Mutta sitten, meni noin viikko ja pentu alkoi voimaan pahoin, mikään ei enää kelvannut, ei siis mikään. Oksentelu ja ripulointi vain yltyi, mikään ei enään pysynyt sisällä, vedetkin jossain vaiheessa tuli ulos.  Jossain vaiheessa tuo suostui syömään vähän ja huokaisin jo helpotuksesta. Turhaan. Nekin tulivat ulos :/ Taisi olla perjantai tai lauantai ilta kun päätin että nyt pitää mennä lääkäriin. Ennen autoon nousua, Riesa oksensi madon, pitkän valkoisen n.4cm pitkän madon, hyi hele... Otin madon pussiin talteen lääkäriä varten (suolinkaiseksi se tunnistettiin). Onneksi olin aloittanut madotuksen muutama päivä ennen, varmuuden vuoksi.
Ainut lähin aukioleva paikka oli viikin pieneläinsairaalan päivystys. Eikun vaan ajamaan sinne. Paikanpäällä tuo tutkittiin, oli ehtinyt kuivua, painoi vain 2,3kg, painoa oli tippunut 300e joka oli niin pienelle koiralle paljon. Riesa tuskin jaksoi edes kävellä kunnolla.
Lääkäri otti verikokeita ja parvotestin parvon varalta (joka onneksi näytti negatiivista). Riesa sai nesteytyksen koska oli kuivunut ja pahoinvoinnin estolääkettä jotta ruoka pysyisi sisällä.
Hoitojen jälkeen lääkäri toi huoneeseen kupin jossa oli tuoksuvaa koirien lääkeruokaa. Hoitojen ansiosta tuo suostui syömään sitä, ja söi siitä itse melkein puolet, ai että sitä ilontunnetta kun tiesi että nyt mennään parempaan suuntaan! Vesikin kelpasi ja kaikki pysyi sisällä.
Saatiin reseptit, antibiootteja ja pahoinvointiin lääkettä. Matokuurinkin tuplasin lääkärin käskystä.
Alkoi arki toimimaan paremmin, ruoka kelpasi paremmin kuin hyvin, ei jättänyt kippoon yhtään ruokaa, söi aluksi piimää, raejuustoa ja tonnikalaa.
Olin ollut aikaisemmin yhteydessä Riesna myyjään joka sitten sanoi että pitää hänet ajantasalla. Taisi olla vika kerta kun häneen otin enää yhteyttä.

Arki rullasi normaalisti, Riesa riekkui ja riehui, mitä nyt normaali pentu tekeekään.
Ajattelin alkaa etsimään tuon sisaruksia netistä, olisi ollut kiva tietää millaisia muut pennut ovat.
Kävin monet sivut läpi, käyttäen hakusanoja tuon syntymäpäivällä, roduilla jne.
Yksi tietty ilmoitus netissä pisti silmään, kappas kummaa, paljastui että tämä samainen myyjä kaupitteli nyt Riesan siskoa, ihan samoilla teksteillä millä myi Riesaakin. Löytyi vielä lisää, hän ei myynytkään pelkästään Riesan siskoa sillä hetkellä, vaan useita muita sekoituksia. Mitä tämä kertookaan ihmisestä? Pentutehtilija! Hyvin osais tuo ihminen valehdella, en osannut hetkeäkään epäillä ihmisen touhuja.

Tämä samainen teksti jokaisen pennun kohdalla:

"Myydään 10 viikkoinen australiankarjakoiran ja basenji pentu allergian vuoksi. Coco on kaunotar, erittäin ihmisrakas ilopilleri joka rakastaa rapsutuksia ja kaiken uuden oppimista, varsinkin jos palkkio on jokin herkku :) sisäsiisti on, mutta koulutusta toki vielä vaatii.
coco on madotettu, ei vielä rokotettu ja tarvitsisi pian loppuelämän kodin - ota siis yhteyttä jos kiinnostuit niin voin kertoa lisää. Yhteydenotot mieluiten soittamalla tai visetitse.

Hinta: 260
Paikkakunta: Helsinki

Ilmoittaja: leana"



Siinä mielessä mulla kävi tuuri, sain koiran jolla on hieno luonne, ja onhan tuo nättikin!
Riesa on vilkas pieni neiti, se ei turhia säiky, kaikki uusi on kivaa joka pitää mennä tutkimaan, ihmisystävällinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Ei jää turhia muistelemaan.
Mikään arkajalka tuo ei ole, itsevarmuutta ei puutu. Tykkää oppia uusia asioita, varsinkin kun on palkkana herkku, siihen käy vaikka ruokanappula, ahne pikkusika! Ihan hyvä vaan :)




Ensimmäinen päivä, painihetki <3



7.7.2013



Kukkaistyttö :)

 

 



5kk

Tokoilun harjoittelua, muuta kivaa ja ei niin kivaa

Nyt olis suunnitelmissa tähdätä syksyllä möllitokoon. Mikäli ite uskallan, kärsin esiintymispelosta.
Meillä on paljon opittavaa, pitää opetella vaikka mitä.
Pitää hioa seuruuta vähän tiiviimmäksi ja treenata katsekontaktia. Harjoitellaan kaukokäskyjä ja ehkä myös kapulan noutoa, jos sitä taitoa joskus tarvitaan. Seuruulta maahan, istu ja seiso käskyjä.
Opittavaa on mutta tuo piski kyllä oppii :)

Ollaan ulkoiltu nyt paljon kaverin ja tämän koiran kanssa. Haltialassa käytiin ja koirat rälläs vapaana. Oon ylpeä tuon piskin luoksetulosta! Vaikka ihmisiä tuli paljon vastaan niin ei mennyt sinne huutamaan vaan tuli kutsusta luokse. Rudolla on siis tapana alkaa haukkumaan hulluna jos joku vieras ihminen kiinnittää siihen huomiota, varsinkin katsekontaktilla. Sitä tuo ei siedä. Mutta joo, treenaillaan tuota ongelmaa pois.
Tuon luoksetulo olisi vielä parempaa jos saisin karsittua pois jänisten jahtaamisen, silloin jos rusakko tai muu pitkäkorva ulkona ilmestyy näköpiiriin, voin vaan haaveilla että tuo tekisi uukkarin ja tulisi takaisin. Mutta ollaan edistytty lintujen jahtaamisessa, tuo on monesti alkanut vapaana kytätä lintua joka on maassa ja jo aikonut lähteä mutta ainakin karjaisusta lopettanut. Kokoajan luotan tuohon enemmän, vaikka muita koiria menisi näkyvillä ja tuo on irti niin ei sitä kiinnosta niin paljoa että se haluaisi mennä, vapaana ollaan ohiteltukkin koiria. Vaikka se ei ole välttämätön taito niin onhan se joskus tarpeen vaatiessa ihan kätevä osata.

Puh, pah ja pöh! Mistähän tuo piski on oppinut sen että miten kivaa on huutaa vieraille ihmisille jotka saattaa vaan vilkaista jolloin tuo alkaa haukkumaan täysiä. Siinä on joskus hihnassa pitelemistä jotta ei riennä huutamaan vasten ihmisten kasvoja. Yhden ihmisen luokse on jo näin rynnännyt, nainen tuli siis kulman takaa yllätten, Rudo huomasi sen ensin ja sekunnissa oli jo huutamassa naisen edessä, oma vika koska en pitänyt hihnan toisesta päästä kiinni. Eipä siinä muu auttanut kuin hakea piski pois ja pyytää anteeksi. Tässäpä on sitten taas treenaamista jotta saadaan tämä paha tapa karsittua pois ennenkuin pääsee yltymään.

Mitä tulee sitten lapsiin, alkaa tuo ehkä vähän enemmän sietämään vieraita lapsia. Joillekkin edelleen vähän murisee mutta ei enää niin paljoa. Yhden tutun lapsen kanssa tuo oli, valvonnassa tietenkin. Kerran murahti koska lapsi katsoi tuota silmiin. Namit kelpasi kädestä mutta väisti kosketusta selkään ja kylkiin. Kaulasta ja päästä antoi silittää. Kahden tuikituntemattoman lapsen kädestä otti nameja. Tutut lapset saa tuota koskea häntäänkin. Koskaan tuosta ei tule lapsirakasta koiraa mutta en sitä vaadikkaan. Kunhan ei syö vastaantulevia lapsia.

Ja vielä semmoinen. Ihme egoiluvaihe päällä, nimittäin joitakin muita koiria kohtaan, varsinkin jos on Hessun kanssa samaa aikaa puistossa jonne tulee vieraita koiria. Pörhistelee ja vähän käyttää örinä ääntään. Kunhan tutustuu hetken koiraan niin johan loppuu egoilu. Toivottavasti ohi menevää. Ikäähän tuolla on vasta 1v 4kk joten luulisi ohi menevän. Tuosta on tullut leikkisämpi leikkauksen jälkeen.